Työllistymistä edistävä ammatillinen kuntoutus (TEAK) on Kelan palvelu, jonka tavoitteena on nimensä veroisesti auttaa työelämän ulkopuolella olevia työkykyongelmista kärsiviä ihmisiä takaisin työelämään. Palvelu sisältää lähtötilanteesta riippuen työkokeilun, mikäli tavoitteena on tutustua uuteen alaan ja/tai työhönvalmennusjaksoja, joiden aikana osaamista vahvistetaan kyseisen alan tehtävissä.

Aina lähtötilanne ei ole helppo eikä yksinkertainen. Pitkä työstä poissaolo on usein laskenut ammatillisen itsetunnon pohjalukemiin ja usko omaan osaamiseen ja oppimiskykyyn on heikkoa. Valtaosalla palveluun ohjautuneista on kuitenkin valtava halu ja motivaatio päästä töihin, mutta he tarvitsevat siihen tukea.

Prosessi lähtee yleensä liikkeelle sillä, että kartoitetaan kuntoutuja-asiakkaan aikaisempi osaaminen siitä näkökulmasta, onko siellä jotakin, mitä voisi hyödyntää tulevassa työnkuvassa. Työ- ja koulutushistorian lisäksi myös erimerkiksi harrastusten tai elämänkokemuksen kautta tullut osaaminen voi joskus tarjota avaimen soveltuvan työnkuvan löytymiseen. Joskus henkilöllä on jo palveluun tullessaan valmiina ammatillinen idea, jota voidaan lähteä tavoittelemaan. Osaamisen lisäksi on tärkeää kartoittaa kuntoutuja-asiakkaan vahvuudet ja kiinnostuksen kohteet. Nämä kaikki yhdessä vaikuttavat hyvän ja informatiivisen ansioluettelon laatimiseen juuri sille työnantajalle, mikä perusteellisen työskentelyn tuloksena on valittu hakukohteeksi. Työnantajien valinta ei tapahdu sattumanvaraisesti, vaan taustalla on aina suunnitelma siitä, mitä osaamista ja vahvuuksia on tarjota tietyn alan tehtäviin. Toki suunnitelmassa huomioidaan myös sairauden työlle aiheuttamat rajoitteet, mutta ennemmin keskitytään jäljellä olevaan työkykyyn ja siihen, missä se pääsisi oikeuksiinsa.

Kuntoutuja laatii myös henkilökohtaiset tavoitteet, jotka tukevat työelämään suuntaamista. Ammatillisten tavoitteiden lisäksi tavoitteet voivat liittyä terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseen kuten liikuntaharrastuksen aloittamiseen ja terveellisempään ruokavalioon tai henkilökohtaiseen kasvuun kuten sosiaalisen rohkeuden lisäämiseen. Tavoitteita laatiessa pohditaan, mikä kaikki edistää työelämässä pärjäämistä ja pyritään löytämään keinot haasteiden voittamiseksi ja hyvinvoinnin ja elämänlaadun parantamiseksi. Tavoitteiden laatiminen edellyttää usein paljon ajatustyötä, tulevaisuuden visiointia ja itsensä haastamista, mutta tehty työ palkitsee. Ohjaajana olen päässyt näkemään, kuinka tavoitteet konkretisoituvat ja ovat osaltaan merkittäviä tekijöitä työelämään kiinnittymisessä.

Työkokeilu- tai työhönvalmennuspaikkojen löytäminen ei aina ole helppoa ja joskus etsintävaihe kestää useamman kuukauden. Paikoista kilpailevat samanaikaisesti esimerkiksi opiskelijaharjoittelijat ja TE-toimiston työkokeilijat. Suurimmalle osalle paikka kuitenkin löytyy. Toisaalta hakuprosessi antaa realistisen kuvan tämän päivän työnhausta sekä hioo työnhakutaitoja, pitkäjänteisyyden lisäämisestä puhumattakaan. 

Paljon on siis tehty jo töitä siinä vaiheessa, kun työkokeilu- tai työhönvalmennusjakso pääsee alkamaan. Moni työnantaja on ollut vaikuttunut siitä, miten hyvä ja tarkasti kohdennettu avoin hakemus heille on tullut. Kun osaaminen ja vahvuudet on valmiiksi mietitty, työskentelykin lähtee jouhevammin käyntiin. Joskus käy niinkin, että työkyky osoittautuu riittämättömäksi tai työnkuva soveltumattomaksi, jotka nekin saattavat olla arvokasta tietoa eivätkä tarkoita epäonnistumista. Melko usein olen päässyt kuitenkin näkemään onnistumistarinoita, joissa on vain voittajia.

Alku menee usein tunnustellen, kokeillen ja pystyvyysuskoa kasvatellen. Työnantajat huomaavat kyllä motivaation oman alansa tehtäviä kohtaan, ja joskus halu oppia ja kehittyä on huomioitu jopa merkittävämmäksi kuin olemassa oleva osaaminen. Usko omaan pystyvyyteen ja ammatillisen itsetunnon kasvattaminen vie aikaa, mutta kun sen saavuttaa, alkaa usein tapahtua. Palautekeskusteluissa työllistyminen tulee puheeksi ja lähdetään miettimään vaihtoehtoja palkkatyösuhteelle. Ohjaajan roolissa olen huomannut, että mitä pidempi prosessi, sitä varmemmin se johtaa työllistymiseen.

Osatyökykyisten onnistumistarinat eivät ole mahdollisia ilman työnantajia, jotka suhtautuvat avoimesti terveyssyistä alanvaihtajiin tai työelämään paluuta tavoitteleviin. Itse olen saanut tehdä upeaa yhteistyötä ymmärtävien ja kannustavien työnantajien kanssa, jotka ovat ennakkoluulottomasti lähteneet prosessiin mukaan ja avanneet silmänsä sille potentiaalille, mitä työkokeilija/työhönvalmentuja on heille tarjonnut. Joskus työllistymisen on mahdollistanut Kelan kuntoutusraha, jota työnantaja on voinut saada jonkin aikaa palkkauksesta aiheutuviin kuluihin. Valtaosassa työllistymisistä työsuhde on kuitenkin jatkunut kuntoutusrahan maksun päättymisen jälkeenkin. Viimeistään tässä vaiheessa palkkatyösuhteessa oleva työntekijä voi ravistaa hartioiltaan kuntoutujan viitan.

m

Aino Körhämö
kuntoutusasiantuntija
aino.korhamo(at)kiipula.fi
044 7060 162