Viikolla 23 oli Dublinissa tungosta ja tohinaa. Trump saapui koheltamaan, yläkoululaiset hikoilivat valtakunnallisella koeviikolla, siloposki Michael Bublé konsertoi ja päälle päätteeksi Kiipulan Head of Departments & Co. -konklaavi pörräsi ympäriinsä tiistaista perjantaihin.

 Osana Ready for the World 2 -hanketta (Erasmus+) lähes koko Kiipulan esimiestiimi teki opintomatkan Dubliniin 4.-7.6.2019. Mukana olivat Anne, Eeva-Kaarina, Laura, Leila, Marjut, Nina, Petteri, Riikka ja Sanna. Kohteina olivat Dublin Adult Learning Centre (DALC), Inclusion Ireland sekä Killester College.

 Maiseman vaihtaminen on aina vaivansa väärti. Matkan tavoite oli saada kriittistä etäisyyttä omaan tekemiseen, mikä on kaiken kehittämisen lähtökohta. Katalyyttina tälle toimivat dublinilaiset vierailukohteemme. Bongasimme pohdittavaksemme monta suomalaisesta käytännöstä poikkeavaa tapaa toimia. Kaupan päälle tutustuimme lisää toisiimme, yhteistyömme on taas hiukan sujuvampaa.

 DALC´in avainteema on yhteiskunnallisen osallisuuden (engagement) vahvistaminen. Paikan dirikan Mary Maherin mukaan Dublinissa riittää luku-, kirjoitus- ja digitaidottomia, vaikka työttömyys onkin vain 4,4% (https://tradingeconomics.com/ireland/unemployment-rate ). Sietäisi Antti Rinteenkin porukan tehdä opintomatka Dubliniin.  

 DALC tuo mieleen Suomen klubitalot tai kansalaisopistot. Opiskelu on vapaaehtoista ja joustavaa. Matikkaa voi käydä opiskelemassa kerran viikossa vaikkapa vuoden. Asiakkaat saavat jonkinmoista bonusta sossusta. Monikulttuurinen ympäristö opettaa myös tulemaan toimeen erilaisten ihmisten kanssa. DALC´ssa on noin 40 (osa-aikaista)työntekijää ja vuodessa 600 opiskelijaa.

 Tilastojen mukaan Irlannissa on 66 000 kehitysvammaista. Inclusion Ireland muistuttaa Suomen Kehitysvammaliittoa: tiedotusta, lobbausta ja neuvontaa. Myös ongelmat tuntuvat olevan samanlaisia kuin Suomessa. Irlannissakin työllistyminen on nihkeää ja erilaisten tukien yhteensovittaminen tökkii. Henkilökohtaista budjettia kokeillaan ja kannatetaan.

 Myös kehitysvammapuolella (people with intellectual disabilities) korostetaan osallistumista ja oikeutta olla täysivaltainen yhteisön jäsen. Tästä kannattaa katsoa videosarja ”19 stories of social inclusion” http://www.inclusionireland.ie/stories-of-social-inclusion Numero 19 viittaa YK:n vammaisten oikeuksien soppariin (CRPD), jossa numeroa kantava artikla käsittelee itsemääräämisoikeutta. Inklusiivista koulutusta käsitellään artiklassa 24.

 Inclusion Irelandissa esityksen meille tarjosi Community Engagement Manager Mark O´Connor. Hänen työparinaan oli Paul Alford, Self-Advocacy Project Worker. Paul on kehitysvammainen, joka vuosien suojatyön jälkeen on päässyt vihdoin kunnon töihin. Vaikutelmaksi jäi, että kehitysvammaisten koulutus on aika lailla lapsenkengissään ja ajattelu laitoskeskeistä.

 Ennen viimeisen kohteen - Killester College - avaamista on syytä kertoa matkan ja matkalaisten muista toiminnoista. Dublin elää pubeissa. Niissä mekin söimme, kilistelimme (Irlannin kippis on ”Slàinte!”), ja pohdimme Kiipulan asioita. Lämpötila, noin +15, suosi aktiivista toimintaa samaan aikaan, kun Suomessa läähätettiin helteen kynsissä.

 Jotain luovaa on Irlannin ilmassa tai juomavedessä (joksi lasken tässä oluenkin), vai mitä pitäisi ajatella tämän viisimiljoonaisen kansan kyvystä tuottaa vaikkapa rockbändejä ja -artisteja: U2, Bono, Thin Lizzy, Sinéad O’Connor, Mary Goughlan, van Morrison, Rory Callagher, The Cranberries, Boomtown Rats… https://www.ranker.com/list/ireland-rock-music-bands-list/reference

 Mainittakoon myös, että irlantilaiset ovat saaneet kolme kirjallisuuden Nobelia ja että kiipulalaisten majapaikkana oli Handels’s Hotel, jossa G. F. Händel sävelsi Messias-oratorionsa 1741. Huh!

 Viimeinen tutustumispaikka oli Killester College of Further Education. Tasoltaan College vastaa meikäläisiä toisen asteen amiksia. Innokkaana esittelijänä oli paikan rehtori Rory O’Sullivan, joka oli hiljan väitellyt Irlannin koulutuspolitiikasta.

 Inkluusio on keskeinen periaate Killester Collegessa. Käytännössä se tarkoittaa mahdollisuuksien tasaamista erilaisten tukitoimien kautta. Sisäänotossa jopa 20% opiskelijoista luokitellaan erityistä tukea tarvitseviksi (learning support needs). Tuen myötä opiskelijoilta vaaditaan myös omaa panostusta ja potkua. Inkluusio joko on tai sitä ei ole. Samalla tavoin ei voi olla ”vähän raskaana”, vaan joko-tai. Näin Roryn mukaan.

 Myös Rory painotti koulutuksen merkitystä yhteiskunnallisen osallistumisen ja demokratian toimivuuden kannalta. Oppimisen vaikeuksia katsotaan osallisuuden, ei vain oppimisen näkökulmasta. Ammatillinen koulutus nähdään välineenä murtautua köyhyydestä (low skills trap) ulos. Ilmeisesti siirtymä yläkoulusta ammatilliseen ei oikein toimi, koska KC:n hakijoista jopa 40% on työttömiä.

 Irlannin koulujärjestelmä muistuttaa suomalaista vastaavaa. Alueellinen toiminta on vahvempaa, se toi mieleen OPH:n taannoisen amkesu-ajattelun, jota ehkä nyt alueellisilla järjestämisvelvollisuuksilla jälleen on nostettu pintaan. Roryn unelma oli saada Irlannin monet sekavat rahoitusohjelmat puristettua neljään kokonaisuuteen:

- ammatillinen perustutkintokoulutus alalletulijoille tai uudelleen kouluttautujille
- jatkuva ja täydentävä koulutus työssä oleville
- aktivoiva koulutus juuri työttömäksi jääneille
- kehittävä (kuntouttava, Development) koulutus kaukana työmarkkinoilta oleville

Kuulostaako tutulta?

 Ammatillinen koulutus on joustavaa. Myös EQF:n tasoista 2 - 3 (avustavat tehtävät) saa sertifikaatin. Education and training eivät ole erillisiä, ei kannata erotella käsitteellistä ajattelua ja tekemisen osaamista toisistaan. Kun tämä hyväksytään, päästään kunnolla keskustelemaan eri tason koulutusten yhteistyöstä ja yhdistämisestäkin.

 Lopuksi pohdimme mitä opimme ja ideoimme. Tässä muutamia esimerkkejä, joista tarkempaa tietoa saa kysymällä joltakulta matkalle osallistuneelta.

Oppimisia:
- tarkista, että silmälasit eivät jää kokoushuoneeseen
- tarkista passin päivämäärä
- älä avaa jäätynyttä deodoranttia (?)
- erottuaksesi tilaa aina olutbaarissa viiniä ja vice versa

 Viritelmiä ja uusia innovaatioita
- orkesteri Rytmihalot (viimemainittu on irlantilainen jalalla poljettava sähkörytmisoitin)
- Disability Travel Company (matkat toteutetaan erityisverkostojen yhteistyönä)
- KassiAlma -vaatemerkki: Kiipulan mainostekstiilien uuskäyttö (tämän jätän mielikuvituksen varaan...)

Lisäksi panimme alulle muutaman uuden projektin, joissa mm. tutustutaan Euroopan sosiaalisiin yrityksiin ja koulujen johtamisen malleihin. Matkailu avartaa ja yhdistää.


1: DALCin johtaja Mary Maher neuvoo elämässä eteenpäin


2. DALCin asiakas on löytänyt uuden tien: "If you could see me now" -tatska


3. Koko poppoo baarilounasta vartoomassa


4. Inclusion Irelandin arvot


5. Reksit: Anne ja Rory O'Sullivan Killester Collegesta