Valikko

Ihan samat -kuunnelmien litteroinnit

Löydät alta Ihan samat -kuunnelmien litteroinnit.

Osa 1

Tapahtumapaikka Pelicansien kotiareena, Teron takaumassa kauppa.

Tunnusmusiikki ja äänilogo
Pelicansien musiikkia taustalla, kannustushuutoja. Pelsut tekee maalin!

JUHA: (huutaa) Antti, Antti, Antti Tyyyyrväinen, Antti, Antti…

TERO: Moi Juha! Sori , kun me ollaan myöhässä. Mikä tilanne?

JONNA: Moi!

JUHA: Anttiiiiii! Moi! Yks nolla! Tyrväinen iski! Nyt Tero näyttää hyvältä! Moi Jonna!

JONNA: Moi. Lähettiin kyllä ajoissa, mut Tero juuttu taas siihen autoliikkeen kulmille .

TERO: Kai se tarttee menopeli olla valmiiksi katottuna , kun mä saan ajokortin!

JONNA: Sä oot vasta kuustoista. Kannattais varmaan ensin keskittyä vaan hankkii se ajokortti.

JUHA: Just. Se voi olla vähän vaikeeta, ku ethän sä osaa ees lukee…

JONNA: Hei, älä viiti taas alottaa. Tero saa haaveilla ja haaveita voi toteuttaa, jos vaan tekee kovasti töitä. Älä tero välitä tosta.

JUHA: Älä ny hiilly. En mä tarkottanu…

JONNA: Sä haiset kaljalle. Eiks me sovittu, et täällä et vedä, ettei käy niinku silloin yhdesti…

JUHA: No kun teitä ei näkyny tossa edessä ja mä päätin että tuun sisään, kun pelikin jo alko, niin aattelin, että otan bissen, kun te kyllä tiiätte, miten hankalaa mun on yksin tulla outojen ihmisten sekaan. Sitä paitsi nyt on muutenki syytä juhlaan. Mä alotin harjottelun semmosessa huonekaluliikkeessä. Tai työssäoppimisen, niinku ne sanoo.

TERO: Onko mukavaa porukkaa?

JUHA: Joo. Ne opettaa mua hommiin nikottelematta. No paitsi yks tyyppi, mut onhan noita typeryksiä joka paikassa.

JONNA: Niitä kyllä löytyy, mut ei kandee välittää.

JUHA: Emmä välitäkään. Jotain se yritti, mut ne muut puhu sen kaa ja sekin on jo ok.
TERO: Hei kattokaa!! Ei, ohi meni.
JUHA: Se työpaikkaohjaaja on mukava mimmi/ heppu.

JONNA: Onks se kaukana?

JUHA: Bussilla tarttee mennä. Oon mä joskus myähästyny, kun noi aikataulut tuppaa sotkeutuun ja muutenkin aamulla väsyttää, kun ei aina saa nukuttua.

TERO: Eiks ne sitte välitä, vaikka oot myöhässä?

JUHA: Eihän ne siitä tykkää ja se työhönohjaaja sano, että siihen täytyy tulla muutos. Sano että se on luottamuskysymys. Se tykkäs, että on kumminki hyvä, kun mä aina ilmotan, jos oon myöhässä. Mutta ei ne kuulemma sellasta kauan kattele.

TERO: Mä yritän mennä mieluummin vaikka etuajassa.

JUHA: Muut porukat heittää myöhästymisistä läppää, mut ei sillee ikävästi, kun ne on nähny, että mä teen sit kaiken takasin.

TERO: Toi kuulostaa tosi hyvältä. (Yleisön äänet voimistuvat) Hei, kattokaa, nyt, nyt, nyt…. EIIII! (Pettymyksen huokaus yleisöstä)

JONNA: Hei, mites sulla Tero alko siellä uudessa työpaikassa kulkeen?                 

TERO: Emmä tiiä. Ei mitenkään. Enhän mä OSAA LUKEEE.

JUHA: Älä viitti enää. En mä tarkottanu. Etteks te valmistautunukki siihen tosi hyvin. Tehän juttelitte siellä koulussa etukäteen ja kattelitte kuvia ja kävitte kattoon sitä paikkaa…

TERO: Mun ohjaajaki tuli mukaan eka kerroilla. Joo , vielä ei kyllä tehty sopimusta. Aateltiin, että kokeillaan ensin , miltä tuntuu.Mut ei se nyt … en mä haluu puhuu siitä. Katotaan nyt vaan tätä peliä..

JONNA: Sähän ootit sitä paikkaa tosi kovasti.

TERO: No kyllä mä luulin, että opin sen helposti ja se työpaikkaohjaaja oli tosi mukava ja teki musta sen assistentin niihin hyllytyshommiin.

JUHA: Vai assistentin..

TERO: Niin. Assistentin.

JUHA: Mitä te sitte teitte?

TERO: Me laitettiin niitä tavaroita yhdessä hyllyihin ja kaikki meni hyvin. Se sano, että mä pärjään tosi hyvin.

TERO: Sille tuli sit jotain asiaa muualle ja se sano, et mä varmaan pärjään jo hetken yksinki.

JUHA: Mitä sä sitte nillität?

TERO: Alussa se meniki hyvin, mut sitte…

JUHA: Niin, niin, no mitä sitte?               

TERO: Erilaisia tavaroita ja mä en jotenki osannu kattoo mihin ne kuuluu, kun ne näytti nii samanlaisilta ja sitte..

JUHA: Sattuko vanhanaikaset?

JONNA: Jumi?

TERO: No jumi . ( siirtymä takaumaan, kaupan ääniä)

(Takauma)

TERO: Voi ei… mihin nää nyt tulee…ei…ei…nää on ihan saman näkösiä kaikki…

ASIAKAS 1: Hei, kato! Mikä tuota poikaa vaivaa?

TERO: Mitä mä nyt teen…toi tonne… eiku ei…..Mä en haluu…

ASIAKAS 2: Sehän on ihan pihalla. Eiks täällä oo ketään…

TERO: Ei..ei..MÄ EN HALUU! MÄ EN HALUU! MÄ EN TEE TÄTÄ ENÄÄ! EN HALUU!

ASIAKAS 1: Mä haen jonkun.

ASIAKAS 2: Törkeetä, et tollai jätetään….

ASIAKAS 1: Hei! Te siellä… Tulkaa ny apuun…

TYÖHÖNOHJAAJA: Mikäs täällä on hätänä? Tero, rauhoitutaanpa vähän…Tero..

TERO: MÄ EN HALUU! MÄ EN TEE TÄTÄ ENÄÄ!

TYÖHÖNOHJAAJA: No niin .. ei mitään hätää. (Asiakkaille) Kiitos avusta. Kaikki järjestyy. Lähdetäänpä Tero käymään tuolla henkilökunnan tiloissa.

TERO: Joo…Mä en tee enää…Mennään vaan..

TYÖHÖNOHJAAJA: Tero, ei ole mitään hätää. Rauhoitutaan hetki täällä ihan rauhassa..

TERO: Joo.. kun mä vaan en osannu… kun en tienny mihin se paketti pannaan…

TYÖHÖNOHJAAJA: Ihan vaan rauhassa. Tossa, otahan vähän limua. Se auttaa aina.

TERO: Joo… Tykkään limusta. Se auttaa aina. (Vähän jo naurattaa) Limu auttaa aina.

TYÖHÖNOHJAAJA: Mä oon ihan samaa mieltä, limu auttaa aina. Ja puhuminen.

TERO: En mä haluu puhuu.

TYÖHÖNOHJAAJA: No jos sitten vaan istutaan tässä vähän aikaa, että saat tuon limun juotua ja mennään sitten yhdessä hommiin.

TERO: Joo, vähän aikaa tässä. (Takauma loppuu)


(Pelin Ääniä, vastustaja tasoittaa)

JUHA: Voi, Juma! Ne tasotti.

JONNA: Mä oon ollu kans kaupassa hyllyttämässä. Ei ollu mun heiniä.

TERO: Ei se taida sopia mullekkaan. Kun ei niitä paketteja erota toisistaan. Eikä siellä ollu oikein sellasta samanikästä juttukaveriakaa.

JONNA: No sitte se on aika tylsää. Mullakaa ei ollu ketään juttukaveria, kun kävin yrittää siivoushommia yhdessä toimistossa. Ja oli siinä muutaki.

JUHA: Mitä muuta?

JONNA: Mä en oo kertonu tätä kellekkään, mut teille mä voin sanoo…ku mua hävetti, kun en osannu laskee , miten ne pesuaineet laimennetaan, enkä mä aina muistanu , mistä mä olin jo siivonnu…

JUHA: No sitte tuli ainaki siistiä, kun siivoilit paikat useampaan kertaan. (Nauraa)

JONNA: Sitäpaitsi mä vihaan siivoomista.(Nauraen)

TERO: Nii mäki.(Nauraen)

JUHA: Ihan sama. Nii mäki. Ja mun kämppä on kyllä sen näkönenki. Hei, tehän voisitte tulla yhdessä siivoomaan mun luo ja voisitte sit jutella kahdestaan  just niin paljo ku ikinä haluutte.(nauraen)

TERO: Juu. Kiitos.

JONNA: Mutta ei kiitos.

YLEISÖ: PELICANS, PELICANS, PELICANS…


JONNA: Mulla on vähän huono olo..

JUHA: Tä menee jatkoerään.. juma, jos tää ei… (loppusummeri) Hei Jonna, Jonna..

JONNA: Tää meteli… Mun tarttee päästä pois täältä..

TERO: Ei me vielä voida lähtee.. Jatkoerä alkaa ihan just. Katotaan loppuun ..

JUHA: Jää sä vaan jos haluut. Et sä nää, Jonnalle on taas tulossa paniikkikohtaus eli kunnon atakki on kohta päällä. Tuus Jonna, mennään vähän väljemmille vesille.
(Yleisö mölyää, meteli vaimenee hieman)

TERO: Joo, mennään yhessä rauhottumaan.
JUHA: No niin… istu tohon… Hengittele rauhassa vaan. Me ollaan tässä Teron kanssa.

TERO: Me ollaan tässä. Me autetaan sua.

JUHA: Hengittele vaan rauhassa. Mä muuten kattelin niitä sun uusia Mangajuttujas instassa. Oli komeeta jälkee. Ihan rauhassa vaan…

JONNA: (Hengittelee) Tykkäsitkö? Ihan tosissaan.. kun musta on aina tuntuu, että ne on ihan surkeita..

JUHA: Vai surkeita..älä viitti.. siellähä oli vaan kehuja kaikilta… rauhassa vaan..

JONNA: (Rauhoittuu hiljalleen) No kyl se yks tosi ammattilainen kehu…tuntu kyl hyvältä… ja äiti tykkää…mut sehän on vaan mun äiti…ja äidit tykkää aina…

JUHA: Niinhän ne tykkää. Äidit. Ja mä tykkään sun jutuista Ja Tero. Vai mitä Tero? Tero?

TERO: Mitä.. joo tykkään.. mä vaan kuuntelin tuleeko maalia…joo tykkään sun piirustuksista.

JUHA: Miltä nyt tuntuu? Pitäskö soittaa sun äiti hakeen, vai…

JONNA: Ei soiteta äitille, se vaan huolestuu…on jo parempi olo..viitittekö saattaa mua vähän, niin kyl mä sitte..

JUHA: Me viedään sut himaan. Me ollaan sen verran herrasmiehiä, vai mitä Tero? Tero?

TERO: Mitä? Joo, herrasmiehiä ollaan. Ja mä oon niin herrasmies, et mä saatan Juhankin sit kotiin.

JUHA: Just joo. No ite asiassa seki on ihan hyvä juttu, säästyypä kaljarahat.

JONNA: No niin gentlemannit. Eiköhän mennä.

Loppumusiikki ja äänilogo


Saatesanat:
Jääkiekolla, oppilaitoksilla ja työelämällä on itse asiassa paljon yhteistä.

Kun tuomari puhaltaa pilliin, peli alkaa. Ennen kuin peliin päästään, treenataan tarvittavia taitoja parhaamme mukaan. Heti kun peli alkaa, meidän on oltava hereillä. Pelikenttä on kaikille yhteinen. Jokaisella on oma tehtävä. Kaikki menee hyvin, niin kauan kun kaikilla on yhteinen näkemys pelisuunnasta. Mitä minä teen, mihin minä menen? Mikä on meidän tapamme pelata? Kaikkien on toteutettava pelisuunnitelmaa ja sitouduttava siihen ilman sooloiluja. Jokainen joukkueen jäsen olisi otettava huomioon ja osalliseksi. Jos pelissä ei noudateta sääntöjä, hyvä tuomari ohjaa peliä kentällä ja on tasapuolinen. Kun tuomarilla on johdonmukainen linja, pelaajien on helppo pelata ja he ymmärtävät linjaukset. Tällöin pelaajat myös kunnioittavat tuomaria. Aika lailla samat asiat pätevät työelämäänkin. Nykyään yksilöllisemmät polut ovat mahdollisia oppilaitoksissa, ja työelämässäkin huomioidaan yksilöt paremmin.

Työn tekeminen korostuu niin urheilussa kuin työelämässä. Laitetaan pitkä kiekko päätyyn ja mennään täysillä perään, eikä vaan meinata. Kaikkensa on annettava koko ajan. Jos pelaaja joutuu jäähylle, muut joutuvat paikkaamaan ja tekemään hänenkin työnsä. Jos pelaaja pelaa huonosti, hän joutuu vilttiketjuun. Työelämässä ja koulumaailmassa voi joutua vilttiketjuun monista eri syistä. Mitä jos joudumme vilttiketjuun? Silloin kaikkien tukitahojen rooli korostuu. Yksikään pelaaja eikä opiskelija ei kehity vilttiketjussa ilman peliaikaa.

Pelaajilla on tukijoukoissa mm. valmentaja, apuvalmentaja, huoltaja, hieroja ja fyssarikin. Lisäksi saattaa olla pelaajatarkkalijoita, he tarkkailevat oman joukkueen peliä, sekä muiden joukkueiden pelaajia, joita voisi ostaa omaan joukkueeseen. Oppilaitoksissa on opettajia, ohjaajia, avustajia, kuraattoreita, opoja ja terveydenhoitajia. He tukevat opiskelijoita. Työelämässä työntekijällä on tukena ainakin esimies, työkaverit ja työterveyshuolto.

Valmentajat ja muu tiimi auttavat pelaajia kehittämään taitojaan, ymmärtämään pelisääntöjä ja pelaamaan yhdessä koko ajan ennen peliä, sen aikana, ja sen jälkeen. Tavoitteena on, että jokainen onnistuisi parhaalla mahdollisella tavalla, löytäisi oman pelipaikan ja tyylin pelata. Pelaajia, kuten opiskelijoitakin, on monenlaisia ja heillä on erilaiset vahvuudet. Moninaisuus on joukkueen ja myös työpaikan vahvuus.

Haluamme vaikuttaa tarinalla henkiseen esteettömyyteen työpaikoilla sekä tuoda ajatusta ”ihan samoja ollaan kaikki, kaikilla nuorilla on samoja haaveita ja haasteitakin”. Erityistä tukea tarvitsevat nuoret voivat myös opettaa toisille monenlaisia asioita rikastuttaa työpaikkoja omalla persoonallaan ja työpanoksellaan.

Miten sinä voisit tukea työpaikalla opiskelijoita tai työkavereita? Poimi kuunnelmasta itsellesi pieniä arjen tekoja, joilla voit edistää työn henkistä esteettömyyttä, tekemisen kulttuuria, sekä oppilaitosten ja työpaikkojen välistä vuoropuhelua. Tämä kuunnelman toteuttamisen mahdollistaa ESR-rahoitteinen Ihan Samat hanke.

Ihan samat-kuunnelma työryhmä:
Käsikirjoitus Satu Säävälä, Pirkko Louhelaisen ja Pekka Visurin idean pohjalta.

Kuunnelman roolihenkilöt :
Juha: Kalle Sulalampi, Tero: Ilmari Myllynen, Jonna: Iida Halme,

Kaupassa: Asiakas 1: Pekka Visuri, Asiakas 2: Pirkko Louhelainen, Työnohjaaja: Sanna Huovi

Ravintolassa: Työnohjaaja Hanski: Hannu Kilkki, Työkaveri: Mirva Myllynen

Jäähallissa: Järjestysmies: Tommi Halme

Äänitehosteissa ja äänilogossa vieraili Lahden Kiipulan ammattiopiston opiskelijoita.
Osa 1 saatesanat, lukijat Pekka Visuri, Pirkko Louhelainen

Kansikuva Pirkko Louhelainen

Äänitys, editointi ja äänilogo: Hannu Kilkki

Tunnusmusiikin sävellys: Ilmari Myllynen
Tuottaja Mirva Myllynen
Mojo-tuotanto Oy

Osa 2

Tapahtumapaikka, roolihahmot kotonaan, Juha, Jonna ja Tero pelaavat netissä.
Teron takauma, ravintolassa.

Tunnusmusiikki ja äänilogo

Juha, Jonna ja Tero pelaavat peliä tietokoneella, pelin ääniä.

JUHA: No nyt… tosta ..Tää on varma
JONNA ja TERO: Ei ei, varo,varo varo
Peli kiihtyy

JUHA: EIIII!

JONNA: ÄÄÄ! Kuolit!
TERO: Mist toiki muka tuli?!

JONNA: Noh! Mites tänään? Katsotaanko yhdessä peliä vai miten. Sehän alkaa ihan just.

JUHA: Kaverit soitteli mua Sporttibaariin kattoon, mut huomenna on työpäivä ja kaikkee eikä toi Lissukaan oikein tykkää, jos mä meen baariin arki-iltana, niin voitais olla vaikka meillä.

JONNA: Katohan jäbää. Et sä ennen oo välittäny, vaikka ois työpäivä tai mikä vaan. Baariin oot kyllä menny.

JUHA: Joo… Oon aatellu, et pitää vähän tsempata ton duunin kanssa. Aamut on muutenki niin vaikeita, eikä viittis myöhästellä. Työkaveritki on alkanu jo vähän luottaan meikäläiseen.

JONNA: Kuulostaa hyvältä.

JUHA: Saan olla jo yksin asiakkaiden kanssaki, ei niiden enää tartte mua vahtii. Sain omat kassatunnuksetkin, ihan niinku muillaki on.

JONNA: Mäki kävin mutsin kaa parina päivänä sen työpaikalla siellä hoitokodissa katteleen paikkoja, jos musta tulis vaikka hoitsu, tai ainaki lähihoitsu…se tuntu jotenki mun hommalta.

JUHA: Sisar hento valkoinen… Miten sen voi noin nopeesti tietää?

JONNA: Emmä tiiä, ne selitti kaikkii niit hommii ja vaikka mä varmaan kyselin välillä tyhmiäki, niin vastas mulle niinku mä olisin ihan oikee ihminen ja ne oli tosi mukavii.

JUHA: Mut eikö se oo megaraskasta?    

JONNA: Joo, kai se on. Mut ei se haittaa. Sitäpaitsi mä tajusin, et se on tosi tärkeetä duunii, niinku auttaa muita. Mut hei,  Jos me tultais sinne, niin onko se Lissu kans siellä?

JUHA: Joo, kuin niin? Onks sulla jotain sitä vastaan…(nauraen) Ootko sä mustis?

JONNA: No just joo. Se on ihan kiva. Hei Tero, ootko sä vielä kuulolla?

TERO: Joo! Täällä ollaan…

JONNA: No mites? Mennäänkö Juhalle, vai?

TERO: Emmä.. Mä en tunne vielä sitä Lissuu niin hyvin, joku toinen kerta.

JUHA: (naureskellen) Ei siinä paljo matsista nauti, jos Tero mököttää jossain sohvan nurkassa, eikä saa sanaa suustaan.

TERO: Heh,heh! Joo,joo. Mut mitäs luulette miten käy?

JONNA: Koo-Koo on kyllä vaikee

TERO: Me voitetaan tietty . Pelikaaneille 3-2.  Mitä Juha veikkaat?

JUHA: Joo. Kyllä omiin luotetaan. Pelsuille 4-2.

JONNA: Mites Tero sulla meni duunissa tänään? Onkse tiskarin homma kivempi, kuin mitä siellä kaupassa?

TERO: Ihan normi päivä.

JUHA: Kato, kato, vai normi päivä. Mitäs se meinaa?

TERO: No se mun työkaveri sanoo aina, että normi päivä, kun on kaikki ihan jees. Tai jos on paremminki. Mä kyllä tykkään olla siellä. Se tiskikone on samanlainen kuin koululla ja mä osasin käyttää sitä heti. Mut yks nolo juttu sattui, tai emmä tiedä.

JONNA: No mitä? Anna tulla, turha mitään on hautoo itsekseen.

TERO: No. kun mä kuuntelin niitä salaa, ja eihän niin sais tehdä.

JUHA: (nauraa) Hyi, hyi Tero. Tero on tuhma poika. No ei vaan. Mitä ne sit puhu?

TERO: No siinä oli se työhönohjaaja , sen nimi on Pirkko ja sit se mun työkaveri, Hanski, ja mä olin tulossa tauolta ja kuulin kun ne nauro ja mä luulin, että ne nauro mulle ja mä jäin sit siihen oven taakse ja…

JUHA: Oliks paha? Piru vie, sano vaan, niin mä käyn vähän opettamassa…

TERO: Ei, ei mitään sellasta, onneks.

JONNA: No mitä? Kerro.

TERO: No mä olin siinä oven raossa ja….

Takauma,  ravintolan keittiön ääniä

PIRKKO: (nauravat Hanskin kanssa) Hah,hah. Joo, mut sitähän mä itseasiassa tulin teiltä kyseleen, et miten teillä täällä hommat sujuu…

HANSKI: No mitäs hyvinhän meillä. Tero meni käymään tauolla, tulee varmaan pian, se on tarkka poika, pitää tauotkin minuutilleen, ei jää vetelehtimään.

PIRKKO: Aattelin vaan, kun tuntu vähän ujolta ja hiljaselta.

HANSKI: Joo, alkuun. Mut nyt kyllä juttua riittää, kun on tutustuttu vähän enemmän. Sillä on ihan hyvä huumorintaju..

PIRKKO: No hyvä, mä kun pelkäsin, että tulee ongelmia, jos se on turhan arka.

HANSKI: Hyvin meillä menee. Alkuun mä varmaan opastin vähän monimutkasesti, mut pian mä tajusin, et selkeet ohjeet kun antaa, niin poika nappaa kyllä.

PIRKKO: Siellä kurssilla sanottiinkin, että lyhyet, selkeet ja pilkotut ohjeet toimii. Ja tietysti palautetta täytyy antaa, mutta sitähän me kaivataan kaikki.

HANSKI: Palautetta on annettu puolin ja toisin.(nauraen) Tero jo neuvoikin mua siinä, miten nää tiskaushommat täytyy hoitaa.

PIRKKO: Ai? Mitäs sä oot mokaillu?

HANSKI: No kun laitoin noi veitset koneeseen, niin tiukasti poika huomautti, että ei niitä sinne saa laittaa. Koulussa oli kuulemma opetettu. Terät tylsyvät. Ja oikeessahan poika oli.

PIRKKO: Katohan. Mut hyvä, että se uskaltaa sanoa mitä ajattelee. Ei kaikki kokeneemmatkaan uskalla. Ne oli kuule hyvät ne kurssit työpaikkaohjaajaksi, mitkä mä kävin, kun päätettiin ottaa toi Tero tänne töihin. Vaikka ne opasti siellä toimimaan erityistä tukea tarvitsevien työtekijöiden kanssa, mä tajusin, että kyllä ne opit pätee ihan kaikkien muidenkin kanssa.

HANSKI: Niinku miten?

PIRKKO: No esimerkiksi, että kaikki saavat osallistua parhaan taitonsa mukaan kaikkeen työyhteisössä ja että pidetään huolta siitä, että ollaan avoimia ja puhutaan asiat halki, vaikeetkin.

HANSKI: Kyllä mustakin tuntuu, että tuon Teron myötä jo lyhyessä ajassa ollaan opittu puhuun jutuista enemmän ku ennen.

PIRKKO: Mä oon tajunnu, että täytyy ottaa paremmin huomioon meidän jokaisen persoona ja taidot ja tarpeet täällä työpaikalla. Ja tiedät sä, nyt mä osaan jo olla ittellenikin armollisempi.

HANSKI: Joo, armoo täytyy antaa, niin ittelle, kun muillekki.

PIRKKO: Ei munkaa tartte aina tietää ja osata kaikkee.

HANSKI: (naureskellen) Kyllä sä sellanen kaikkitietävä oot aina ollu.

PIRKKO: (nauraa) No, just joo. Mutta ei se oo yhtään noloo pyytää neuvoo teiltä tai esimerkiks Teron suhteen sieltä koululta. Tuntuu, että tärkeintä kai on vaan yrittää kohdata kaikki ihmisenä. Tasavertaisina.

HANSKI: No, ihmisiähän tässä ollaan.(nauraen) Sustahan on tullu varsinainen humanisti vai filosofi vai mikä lienee siellä koulutuksessa…Ei, vaan ihan järkijuttuja sulle on opetettu. Onhan tuota tullu miettineeksi omiakin ennakkoluulojaan, kun on ton pojan kanssa tässä hoitanu hommia.

PIRKKO: Joo, mä huomasin ittessäni saman jutun.

HANSKI: Ja on se mukava poika, välillä on naurettu itsemme kipeeks…

Tero yskäisee oven takana ja menee sisään.

TERO: Moi! Tuota, tuota…Tauko loppu. Nyt töihin.

HANSKI: Joo..tää Tero on kova tekeen hommia.

PIRKKO: Se on hyvä. Mä lähdenkin tästä häiritsemästä.

TERO: Hei! Pirkko.. ja Hanski…Tota noin… mä tota noin…

PIRKKO: No mikä on? Kyllä sä voit sanoo, jos jokin painaa mieltä. Vai mitä Hanski?

HANSKI: Tottakai! Ei tarvitte pitää sisällään, jos jokin vaivaa. Kavereitahan tässä jo ollaan.

TERO: Mun tarttee tunnustaa.. Mä kuuntelin teitä salaa tossa oven takana. Jotenki en uskaltanu tulla kesken teidän juttujen…

PIRKKO: Kuule Tero, ei haittaa. Ja eihän meillä mitään salaisuuksia tässä ollut.

 HANSKI: Ei niin. Mutta aina saa tulla kesken juttujenkin. Mukaan vaan, kato voidaan jutella sit porukassa.

TERO: Niin. Mä vaan halusin tunnustaa, kun te puhuitte siitä, että avoimesti pitää kaikki asiat käydä läpi. Että silleen. Ja Pirkko. Sä sanoit, että säkin osaat jo pyytää apua. Multa saa aina pyytää ja mä kyllä neuvon ja autan sua,jos et itte osaa.

PIRKKO: Kiitti Tero. (vähän naurattaa)Voi kun aina asiat menis näin hyvin. Ootte kyllä molemmat kivoja kavereita.

Takauma loppuu, takaisin pelilinjoille.

JONNA: Nehän puhu ihan mukavia. Voi kun joskus ittekin uskaltais olla noin rela.

TERO: Onneks ne ei huomannu, et kuuntelin salaa.

JUHA: Hei! Telkka päälle, matsi on alkanu jo aikaa sitte. Piru teidän kanssa. Me on missattu melkeen koko matsi!

JONNA: Älä Juha vaahtoo.

TERO: Mikä siellä on tilanne?

JUHA: Koo-Koo johtaa 3-1. Voi jumalauta! Enää viis minsaa jäljellä.

TERO: Eeeeii…

JONNA: Mä muuten kävin Hämeenlinnassa äidin kanssa.

JUHA: Vai on tytteli kiertäny mualimaa. Ihan Hämiksessä asti. Mitäs siellä?

JONNA: Siellä Kiipulan erityisamiksessa avautu paikka yllättäen ja mä laitoin paperit ja mä pääsin haastatteluun.

TERO: Näin nopeesti. Menit sä sinne ihan yksin?

JONNA: No se tuli niin nopeesti, etten ehtiny harjotteleen bussimatkoja ja kun muutenki jännitti, niin äiti onneks ehti viedä mut sinne. Ja muutenki oli hyvä, et se oli messissä.

JUHA: No mites meni.

JONNA: Mua jännitti ihan sikana. Mä olin ihan punanen ja kädet tärisi, enkä meinannu saada sanaa suustani.

TERO: Kauheeta. Lähitsä meneen?

JONNA: Meinasin joo. Mut ne oli tosi mukavii ja kai ne tajus, että mä jännitin. Kyl se sitte meni ihan ok.Musta tuntuu et se ois sellanen paikka, jossa vois viihtyyki.

TERO: Mä voin sitte aina viedä sut, kun mä saan sen ajokortin ja oman auton, me käytiin jo katteleen autoja ja siellä oli…

JUHA: (keskeyttää) Sori, mut Jonnan koulu ehtii loppua, siihen mennessä, kun sä saat kortin..

JONNA: Kiitti Tero. Nätisti ajateltu. Aatelkaa, jos mä pääsen sinne, niin mun ei tartte odotella syksyyn asti, vaan pääsen alottaa heti.

TERO: Hei nyt toi matsi on jo 4-1. 

JUHA: Tää on taputeltu.

TERO: Ens peli me kyllä sitte voitetaan.

JUHA: Voi jumalauta.

TERO: Pelikaanit nousee tästä.

JONNA: No joo. Mut kyl tää vähän otta palloon. Mut kiva oli jutskaa teiän kaa.

JUHA: Ehkä oliki hyvä. Kun te lätisitte niin paljo, että missattiin koko matsi. Ois voinu jurppii vielä enemmän.

TERO: (naurattaa sana lätistä) Juu hyvä oli lätistä. Lätistään sit lisää ens kerralla hallilla. Jonna, lätistäänkö sit lisää.

JONNA: Lätistään vaan. (kaikkia naurattaa)

Tunnusmusiikki ja äänilogo

Miten sinä voisit tukea työpaikalla opiskelijoita tai työkavereita? Poimi kuunnelmasta itsellesi pieniä arjen tekoja, joilla voit edistää työn henkistä esteettömyyttä, tekemisen kulttuuria, sekä oppilaitosten ja työpaikkojen välistä vuoropuhelua. Tämä kuunnelman toteuttamisen mahdollistaa ESR-rahoitteinen Ihan Samat-hanke.

Äänilogo
Käsikirjoitus Satu Säävälä, Pirkko Louhelaisen ja Pekka Visurin idean pohjalta.

Kuunnelman roolihenkilöt : Juha: Kalle Sulalampi, Tero: Ilmari Myllynen, Jonna: Iida Halme,

Ravintolassa: Työkaveri Hanski: Hannu Kilkki, Työhönohjaaja: Mirva Myllynen

Äänitehosteissa ja äänilogossa vieraili Lahden Kiipulan ammattiopiston opiskelijoita.
Osa 2 saatesanat, lukija Päivi Meriläinen
Kansikuva Pirkko Louhelainen

Äänitys, editointi ja äänilogo: Hannu Kilkki

Tunnusmusiikin sävellys: Ilmari Myllynen
Tuottaja Mirva Myllynen
Mojo-tuotanto Oy

Osa 3

Tapahtumapaikka jäähalli Pelicansien kotiareena

Yleisön mylvintää, 2. erän loppusummeri

JUHA: 4-3! Nyt näyttää hyvältä! Juma! Eiks ollu komee toi viimenen maali! Pelsut, Pelsut,(kaikki) Pelsut…

TERO: Mennäänks hakee hodarit tai jotain? Tää on niin mahtavaa, niin mahtavaa..

JONNA: Mä taidan jäädä tähän venaa kolmatta erää. Siellä on kumminki niin kauheet jonot. Mut menkää te vaan.

JUHA: No mä jään tänne sun kaa. Ei muakaan huvita lähtee tonne tungokseen.

TERO: Jos mä käyn kumminki. Hodarit kaikille ja limut!

JUHA: Mulla ei oo oikein massia…

TERO: Ei hätiä, meitsi piffaa kaikille! 4-3! Nyt juhlitaan!

JONNA: Täs on hei viel yks erä jäljellä..

TERO: Me voitetaan, mä tiedän! Tyrsky pistää vielä hyrskyn myrskyn! Sit juhlitaan lisää… Hei mä meen..

JUHA: Mikäs tolla on? Ei se pitkään aikaan oo ollu noin hyvällä tuulella. Ihan ku se repeis liitoksistaan.

JONNA: Mä aattelin ihan samaa. Tos matkallaki se vaan vihelteli ja vitsiä pukkas koko ajan… No hyvä näin. Mullaki on hyvii uutisii! Mä pääsin sinne erityisamikseen!

JUHA: Ai sinne Hämeenlinnaan? Onnee vaan. Millos sä nyt pääset sit alottaan?

JONNA: Jo ens viikolla! Ja tiätsä, mä muutan sinne asuntolaan asumaan ja kaikkee!

JUHA: No mitäs teidän kotiväki aattelee, kun sä muutat pois kotoo? Onks niillä suru puserossa, kun pikku- Jonna lähtee maailmalle?

JONNA: Heh-heh! Ne on oikeesti ilosii. Äiti on jotenki yhtä aikaa hyvillä mielin, mut vähän haikee. Iskäki on yhtä hymyä!

JUHA: Ai sun faijas! Sehän näyttää aina siltä, kuin se ois nielly tuopillisen myrkkyä bissen sijaan.

JONNA: No älä! Tää on oikeesti ihan outoo. Äiti jotain huolehti, et miten mä pärjään siellä yksin, niin iskä sano vaan, että kyllä meidän tyttö pärjää!

JUHA: No niin pärjäät. Sussa on jytyä enemmän kun luuletkaan. Sun täytyy vaan luottaa ittees.

JONNA: Kyllä mä jo luotanki .Tiedätsä, mä oon lauleskellu ittekseni, kun mä oon niin onnellinen. Ja on me äidin kaa harjoteltukin kaikkee ruuanlaitosta laskujen maksuun. Niin ja siivottu. Sitä mä kyllä tuun aina vihaamaan!

TERO: (Tulee) Kuka vihaa ketä? Nyt kuulkaa vaan tykätään toisistamme ja kaikista ja Tyrskystä ja… hei auttakaa vähän! Ota Juha noi limut ja Jonna tossa on teidän hodarit!

Peli alkaa, alkuvihellysjne.

JUHA: Eiku Jonna vaan kerto, et se on päässy sinne amiksen ja…

TERO: Eiks oo hienoo! Ja sit ku mä saan ajokortin ja oman auton niin ajellaan Hämikseen. Me ollaan käyty mun avustajan kaa katteleen autoja ja siellä oli muutama kiva, tosin käytettyjä, mut kumminki.

JUHA: Hei Tero. Onks tapahtunu jotain erikoista, ku sä oot niin.. no niinku nää hodarit ja kaikkee..

TERO: Mitä. Joo. Eiku..(hihkuu) IHAN NORMI MEININKI! Maaliiiii! Mähän sanoin! Mähän sanoin, tää on niin hienoo!

YLEISÖ HUUTAA:  PELSUT! PELSUT!

JUHA: Mullaki on ihan voittajafiilis!

JONNA: Tää matsi ei oo vielä lopussa..

JUHA: Eiku tarkotin noin muutenki. Töissä. Siellä vapautuu kohta yks myyjän paikka ja ne kyseli meikäläistä ihan oikeeseen vakiduuniin!

Aatelkaa, vaikka mä myöhästelin sillon harjottelun alussa, niin silti ne pyytää mua!

TERO: Mahtavaa!

JONNA: Toihan on upeeta! Mut etkö sä ookaan enää sitä mieltä, että palkkatyö on ihan nössöjen puuhaa ja et tuleehan sitä sossun rahoillaki toimeen.

TERO: Mut jos Juha haluu nyt ollaki nössö! (kikattaa) Tää on ihan mahtavaa.

JUHA: (nauraa) Nyt Tero turpa umpeen. Mä vaan tajusin, et se porukka on ihan ok, vaik niin oli kyllä sossun leiditki, mut tää tuntuu vaan oikeelta.

JONNA: Mulla on ihan sama! Ei tartte stressaa siellä koulussa niiden porukoiden kaa.

JUHA: Ja enää mä en oo niin väsyny, kun oon saanu jotenki rytmistä kii. Ja sen eteen oon kyllä tehny töitä.

JONNA: Ahdistaako sua enää kulkee yksin kaupungilla ja sillee?

JUHA: Seki on jo jotenki hanskassa. Ja koiran kaa kaikki kulkeminen sujuu jo tosi hienosti.

TERO: Mitäs Mustille kuuluu. Se on ihana koira! Saaksä ottaa sen töihin mukaa?

JONNA: Eihän se koira nyt voi missään kaupassa olla.

TERO: Mut sehän on niin kiltti…

JUHA: Joo. Eihän sitä voi sinne ottaa. Kyl se kävi siellä moikkaan kavereita. Ne tykkäs siitä tosi paljo.

TERO: Mäki tykkään siitä. Mähän voisin aina hoitaa sitä, kun mulla ei oo duuniikaan kun 4 tuntii päivässä, tosin se on kyllä joka päivä ja mä…

JUHA: Mitä? Ethän sä oo siellä ku pari tuntii muutamana päivä…ei Tero! Jumalauta ! Nyt kakistat ulos! Mitä Kundille on tapahtunu?

JONNA: Nyt kyllä kerrot! Mäkää en enää jaksa kattoo, ku jätkä on ihan mehuissaan , eikä kerro mitää.

TERO: (myhäilee onnessaan) Ihan normi meiniki!

JUHA: Nyt jätkä antaa tulla, tai mä räjähdän!

TERO: No okei, älä ny hermostu.(hitaasti) Mä sain vakiduunin. Ne tarjos mulle töitä! Aatelkaa, mulle! Mä saan töitä ihan oikeessa työpaikassa, eikä vaan toimintakeskuksessa! Tätä mä oon oottanu niin paljon!

JUHA: JEEEES! Jäbä on kova, on kova!

TERO: Mä saan oikeeta palkkaa ja maksan veroja niinku muutki!

JUHA: (naureskellen) Iloinen veronmaksaja, uutta mulle. Mut tosi hienoo!

TERO: Se on semmonen osa-aikatyö ja se onnistuu, kun mä saan siihen palkkatukee, tai siis työantajahan sen saa, mut kuitenki. Ja mun lekuri kirjotti semmosen lausunnon, että ne saa 50% normaalin sijaan ja sit ne saa korvausta mun opastamisesta ja kaikkee.

JONNA: Sähän oot sit hoitanu duunis hienosti!

TERO: Ja sit se Pirkko, se mun pomo oli tosi tyytyväinen. Se sano äitille, kun kirjotettiin työsopparii, et nyt se saa motivoituneen ja luotettavan työyhteisön jäsenen, joka tuo iloa työpaikalle! Ja et tää on niinku win-win-tilanne, kun mä saan duunii ja ne haluu olla sellanen, mitä se sano…yhteiskunnallisesti vastuullinen yritys.

JUHA: (naureskelee) Jäbä, sä oot yhteiskunnallisesti merkittävä tyyppi! Ja tuot sä kyl iloo meilleki. Ja oothan sä myös meidän kolmen yhteisössä merkittävä vaikuttaja.

JONNA: Maaliiii! Enää minsa jäljellä, me voitetaan!

JUHA: Mikä matsi! Tätä täytyy juhlia. Hei, mennääkse meille vähäks aikaa. Lissu lupas leipoo jotain piirakoita tai pitsaa, keitetään teetä.

JONNA: Mennään vaan! Tero, sä lähet kans mukaan, eikö vaan?

TERO: Totta mooses! (Lähtevät) Mitä toi järkkäri kyttää meitä. Mehän otettiin kaikki roskatki mukaan. no nyt se tulee…voi ei…

JUHA: Ota nyt iisisti. (Vaksille) Moi! Hyvä matsi, vai mitä? No, me tästä..

JÄRKKÄRI: Moi! Tuota semmosta vaan, kun..

JONNA: Ei me oo tehty mitään!

JUHA: Ei niin, että me tästä mennäänki…

JÄRKKÄRI: Eiku ei. Sun nimihän on Tero?

TERO: Joo…

JÄRKKÄRI: Juttelin ton makkaramyynnin Ritvan kanssa ja sehän tuntee sun äidin…

TERO: Joo…

JUHA: Mitä sitte vaikka tunteeki. Tero on ollu ihan kunnolla täällä, niinku me muutki..

JONNA: Sulla ei kyllä oo Teron äidille mitään kerrottavaa Terosta, eikä meistä muistakaan. (Alkaa hengittää jo raskaasti) nyt alkaa ahistaa.

JÄRKKÄRI: Kuunnelkaa nyt loppuun. Otahan tyttö ihan rauhallisesti, ei tässä oo mitään hätää.

JUHA: Hengitä Jonna rauhassa, ei mitään hätää.

JONNA: Kaikki on ok.

JÄRKKÄRI: Sitä mä vaan, kun äitis oli sanonu Ritvalle, että sä Tero oot saanu uuden työpaikan.

TERO: Joo.

JÄRKKÄRI: Ne kuulemma tykkää susta siellä kovasti.

TERO: Joo.

JÄRKKÄRI: Oot kuulemma tunnollinen ja avulias.

TERO: Joo.

JUHA: Se on yhteiskunnan iloinen tukipylväs. Jos me tästä…

JÄRKKÄRI: Kun toi Pelikaanien huoltaja tarvitsis väliaikasta apulaista. Kai jotain joukkueen kamojen huoltoo tai jotain. Aattelin, että jos sua kiinnostais, niin äitisi vois kysyä…Tässä on sen puhelinnumero ja sähköposti, että jos se ottais yhteyttä..

TERO: MITÄ? Tuleeko musta Pelikaanien huoltaja! Tää ei voi olla totta!

JUHA: Oisko se oikeesti mahollista? Toi apulaisen homma? Tero on vannoutunu fani ja se tuntee kaikki pelaajat nimeltä ja tietää niiden numerot..

JONNA: Ja muistaa kaikki pelipäivät!

JÄRKKÄRI: Kyllähän se mahdollista vois olla, enhän muuten tästä puhuisikaan. Äitis täytyy vaan kysyä. Mä kyllä puhun kans sun puolesta. Mä muistan miten te autoitte tätä tyttöä, sillon kun sä sait sen paniikkikohtauksen. Autoitte, vaikka peli oli niin kiperässä tilanteessa. Niin, että semmosta.

JUHA: Kiitti, tää on Terolle tosi hieno tilaisuus.

JONNA: Kiitos!

TERO: Mä oon nyt ihan sanaton. Tää ei oo totta. Tää on huippupäivä! Kiitti, kiitti..

JÄRKKÄRI: No, eihän tämä mitään.. moi!

JUHA: Hei Tero, nyt ihan NORMI MEININKIII!

TERO: Normimeininki.

Kaikki yhdessä Normimeininki, normimeininki!

Tunnusmusiikki ja äänilogo

KAIKKI:  (hoilaten)Normimeininkii…normimeininkii..meillon kaikilla ihan sama hyvä normimeininkii

Haluamme vaikuttaa tarinalla henkiseen esteettömyyteen työpaikoilla sekä tuoda ajatusta ”ihan samoja ollaan kaikki, kaikilla nuorilla on samoja haaveita ja haasteitakin”. Erityistä tukea tarvitsevat nuoret voivat myös opettaa toisille monenlaisia asioita rikastuttaa työpaikkoja omalla persoonallaan ja työpanoksellaan.

Miten sinä voisit tukea työpaikalla opiskelijoita tai työkavereita? Poimi kuunnelmasta itsellesi pieniä arjen tekoja, joilla voit edistää työn henkistä esteettömyyttä, tekemisen kulttuuria, sekä oppilaitosten ja työpaikkojen välistä vuoropuhelua. Tämä kuunnelman toteuttamisen mahdollistaa ESR-rahoitteinen Ihan Samat-hanke.

Äänilogo

Ihan samat-kuunnelma työryhmä:
Käsikirjoitus Satu Säävälä, Pirkko Louhelaisen ja Pekka Visurin idean pohjalta.

Kuunnelman roolihenkilöt :

Juha: Kalle Sulalampi, Tero: Ilmari Myllynen, Jonna: Iida Halme,

Kaupassa: Asiakas 1: Pekka Visuri, Asiakas 2: Pirkko Louhelainen, Työnohjaaja: Sanna Huovi

Ravintolassa: Työnohjaaja Hanski: Hannu Kilkki, Työkaveri: Mirva Myllynen

Jäähallissa: Järjestysmies: Tommi Halme

Äänitehosteissa ja äänilogossa vieraili Lahden Kiipulan ammattiopiston opiskelijoita.
Osa 3 saatesanat, lukijat Pekka Visuri, Pirkko Louhelainen

Kansikuva Pirkko Louhelainen

Äänitys, editointi ja äänilogo: Hannu Kilkki

Tunnusmusiikin sävellys: Ilmari Myllynen
Tuottaja Mirva Myllynen
Mojo-tuotanto Oy


<< Takaisin Ihan samat -hankkeen sivulle