Kustaa Hakola (1847–1918) avioitui 1868 Miina Kiipulan (1847–1936) kanssa ja otti samalla tilan nimen sukunimekseen. Miina ja Kustaa hallinnoivat yli 500 hehtaarin tilaa ja saivat kolme lasta. Lapset kuolivat nuorina. Alma-tytär menehtyi keuhkotuberkuloosiin 1907. Miina Kiipula testamenttasi tilan Kustaan kanssa sovitun mukaisesti Janakkalan kunnalle tuberkuloosiparantolaksi ja lastenkodiksi.
Kiipulalla on pitkä historia. Jo vuonna 1539 oli Kiipulan kylässä kaksi taloa, joiden isäntinä olivat Pekka Pekanpoika ja Matti Pekanpoika. Onkohan Kiipulan alueen läheisyydessä sijaitseva Matinvuori (Matinmäki) saanut nimensä menestyksekkäämmän tilan isännän mukaan?
Vuosina 1604–1648 Kiipulan alueella toimi pääasiassa vain yksi tila – rälssitila. Rälssitila oli maaveron maksusta vapautettu maatila, joka verovapauttaan vastaan oli velvoitettu ratsupalvelukseen. Myöhemmin, 1680, Kiipulasta tuli rustholli eli ratsutila. Rusthollit saivat yhtä lailla verohelpotuksia ylläpitäessään ratsumiestä ja hevosta ratsurykmentissä. Rusthollarit muodostivat talonpoikaisluokan ylimmän portaan.
Viimeistään vuonna 1803 Kiipulan rustholli jaettiin kahdeksi taloksi veljesten; Erkki Juhonpojan ja Juho Juhonpojan kesken. Erkki Juhonpoika Kiipulan talo periytyi vuonna 1868 Miina (Vilhelmiina) Kiipulalle Miinan äidin ja isäpuolen kuoltua. 1868 oli aikaa, jolloin suurta kuolleisuutta aiheuttaneet kulkutaudit riehuivat Suomessa. Samana vuonna Miina meni naimisiin ja sai kumppanikseen ja talon isännäksi serkkunsa Kustaan, joka otti vaimonsa kotitilan – Kiipulan – nimen.
Juho Juhonpojan talo tahollaan puolestaan periytyi suvussa eteenpäin Miina Kiipulan pikkuserkulle Karoliinalle ja siitä eteenpäin hänen pojalleen Ville (Vilho) Kiipulalle.
Miina ja Kustaa Kiipulan tilan päärakennus – nykyinen Kustaanhovi – on toiminut sittemmin tuberkuloosipotilaiden majoitustilana ja muun muassa Kiipulasäätiön toimistona. Toimistoon vei 1980-luvun alkuvuosina muuan 11-vuotias Erjakin verokorttiaan tärisevin käsin ollessaan ensimmäistä päivää kesätyöläisenä Kiipulassa. Hyvin Erja pärjäsi: hän nosti sipulia ja harvensi juurikasta sekä vahti lisäksi Oralassa (nykyinen Guest House) kuntoutuskurssilaisten lapsia. Nykyään Kustaanhovissa pidetään kokouksia ja juhlia, ja siellä on myös Koulumuseo, joka esittelee erityisopetuksen ja kehitysvammahuollon historiaa.
Kustaanhovin vieressä oleva rakennus – nykyiseltä nimeltään Jyvälä – on Juho Juhonpojalta periytynyt Ville Kiipulan tilan vanha päärakennus. Ville Kiipulan vanha päärakennus on todennäköisesti rakennettu samoihin aikoihin 1700–1800-lukujen vaihteessa kuin Miina ja Kustaa Kiipulan Kustaanhovi.
Ville Kiipulan tilan uudempi päärakennus – nykyinen Tähkälä – on puolestaan rakennettu vuonna 1925. Se sijaitsee nykyisen Miinantori-myymälän ja pieneläintilojen läheisyydessä.
Etenkin Kustaanhovi ja Jyvälä ovat ulkoasultaan varsin edustavia esimerkkejä aikakaudelle tyypillisestä rakentamisesta, vaikka sisätilat ovatkin erilaisten käyttötarkoitusten mukana muuttuneet. Pihapiiri talojen edustalla on säilytetty puistomaisena.
Miina Kiipula otti omien lastensa kuoltua kasvattityttären, kun tämän palvelusväkeen kuuluva äiti kuoli. Vilkas Liisa-tyttö oli jo tuolloin yli 80-vuotiaan Miinan apuna ja kuljetti tätä pyörätuolilla paikasta toiseen niin vauhdilla, että Miina pyysi Liisaa jo hiljentämään menoa.
Liisa kävi koulua Leppäkoskella neljän kilometrin päässä ja hoiti talon tehtäviä muuna aikana. Talvisin hän kantoi etumiehen pilkkomia puita talon 12 tulisijaa varten ja kesäisin soitti vellikelloa. Kevyt, pieni tyttö ponnahti ilmaan melkein metrin verran kiskoessaan kellonnarua. – Paitsi silloin kun unohti kutsua väen pellolta syömään.
Viikonloppuisin Liisa lypsi lehmiä navetta-apulaisten kanssa, valmisti rosollin ja kiillotti kuparit. Nokkela tyttö ajatteli selvitä hyllyjä notkuvista kupariastioista vähän vähemmällä, mutta Miina oli tarkkana ja komensi Liisaa hinkkaamaan kuparit kirkkaaksi myös sisäpuolelta.
Miina oli valistunut, järkevä ja tarmokas ihminen. Kuvissa hänen ilmeessään näkyi lempeyttä ja hymyä. Emännän luonnetta kuvasi hyvin se, että 1930-luvun lama-ajan köyhille kulkijoille hän antoi ruokaa. Kulkijat Miina laittoi kuitenkin pilkkomaan puita leipänsä eteen, vaikka puun pilkkoja talossa olikin jo omasta takaa.
Myös Kustaa oli toimelias mies, sillä tilanhoidon lisäksi hän osallistui yhteiskunnallisten asioiden hoitoon ja ajoi talonpoikien asioita talonpoikaissäädyn edustajana valtiopäivillä vuosina 1885–1900.
Miina ja Kustaa Kiipula sekä heidän lapsensa on haudattu Janakkalan hautausmaalle.
